Sosiaalipsykologia tieteenalana

Ihminen sosiaalisena olentona
Yhdysvaltalainen tutkija Philip Zimbardo päätti 1960-luvulla tehdä psykologian laitoksesta (kellarista) vankilaan.
Miten opiskelijoiden jakautuminen vankeihin ja vartijoiden vaikutti heidän käyttäytymiseen?
Vartijoiden piti laatia omat säännöt ja alkoivat kohdella vangit rooleissa olevia opiskelijoita liian julmasti ja sadistisesti.
Kokeellinen simulaatio sai yksilöt toimimaan annettujen roolien mukaan. Rooli tarjoittaa niitä odotuksia, joita ryhmän jäseneen kohdistuu hänen toimiessaan tietyssä tehtävässä tai asemassa.

Miten sosaalipsykologia määritellään?
Sosiaalipsykologia: Yksilön, ryhmän ja yhteisön ilmiötä ja vuorovaikutuksia tutkiva psykologian osa-alue.
Sosiologia: Yhteiskunnan takenteita, instituutioita, niiden kehitystä ja toimintaa tutkiva tiede. Tutkii myös yhteiskunnan valtarakenteiden vaikutuksia yhteiskuntaelämän eri alueilla.

Sosiaalipsykologian analyysitasot:
1.Yksilön sisäinen taso: Psykologinen
2.Yksilöiden välinen taso: Psykososiaalinen
3.Ryhmien välinen taso: Psykososiaalinen
4.Yhteiskunnallinen taso: Sosiologinen

Mitä sosiaalipsykologia tutkii?
Sosiaalipsykologia tutkii sosiaalista vaikuttamista eli sitä, miten ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja muovaavat toisiaan.
Kun yksilö oppii tiedot, säännöt, käsitykset ja asenteet, jotka tekevät mahdolliseksi yhteiskunnassa toimiminen han sosiaalisoituu (sosiaalisaatio).
Sosiaalipsykologiassa on käynyt myös ilmi, että henkilö jolla on eri mielipide kuin yhteisöllä muokautuu ja saattaa "olla sama mieltä" kuin muut henkilöt jolloin han konformisoituu (konformisuus).

Sosiaalipsykologian historia

Sosiaalipsykologian alkutaival
Kokeellinen sosiaalipsykologinen tutkimus alkoi 1800-luvulla. Ensimmäinen sosiaalipsykologisen kokeen idea lähti kilpapyöräilijoista. Psykologi Norman Triplett huomasi, että pyöräilijöiden nopeudet olivat parempia kilpaitaessa kuin yksin ajettaessa.
Triplett tutkisi asia uudelleen. Tällä kertaa piti kelaaman virvelin kelaa niin nopeasti kuin he pystyivät. Triplett osoitti yksinkertaisella kokeella, että pareittain työskentelevät lapset tekivät tehtävään nopeammin kuin yksinään tekevat. Tätä ilmiöta kutsutaan sosiaaliseksi helpontumiseksi.
Ranskalainen Max Ringelmann teki 1800-luvun lopulla tutkimuksia, joita myöhemmin pidettiin hyvin sosiaalipsykologisina. Kokeessa tarkastettiin köydenvedon maksimisuoritusta. Ringelmann havaitsi, että kahdeksan miehen vetäesss köyttä yhdessä päästiin vain puoleen siitä voimasta, jota voitiin odottaa yhteenlaskettujen yksittäisten suoritusten perusteella. Tätä ilmiötä, kutsutaan sosiaaliseksi laiskotteluksi. Silla tarkoitetaan yksilön taipumusta vähentää ponnistelua, kun ryhmän koko kasvaa.
(Ensimmäinen sosiaalipsykologian oppikirja ilmestyi vuonna 1908)

Sosiaalipsykologian laajentuminen
Kommunismin leviäminen ja 1930-luvun lama vaikuttivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhteiskuntatieteiden kehitykseen Yhdysvalloissa. Sosiaalipsykologiassa oli erotettavissa kaksi toisilleen vastakkaista lähestymistapaa: behaviorismi ja symbolinen interaktionismi.
Behaviorismi tutkii ihmisen ulkoista käyttäytymistä, usein keinotekoisissa laboratorio-oloissa. Behavioristit väittivät, että ympäristötekijät määrävät yksilön käyttäytymiseen a että palkitseminen ja rankaiseminen vaikuttaa keskeisesti ihmisen käyttäytymiseen.
Symbolisen interaktionismin kehittäjä filosofi ja sosiologi George Herbet Mead keskittyi teoriassaan sosiaalisen vuorovaikutukseen ja minä syntymiseen. Symbolien, varsinkin kielen avulla ihminen välittää muille ajatteluaan, toimintaansa ja identiteettiään. Behaviorismin perintön¨yhdysvaltaiseen sosiaalipsykologiaan jäi vahva kokeellinen tutkimusperinne.
Muzafer Sherif teki yhden sosiaalipsykologian klassisista kokeista 1930-luvulla. Pimeässä huoneessa heijastettiin seinälle kirkas valopiste, se näyttää liikkuvan vaakatasossa silmien luonnollisen korjaavan liikkeen vuoksi. Koehenkilöt saivat tehtäväkseen arvioida yksin ja ääneen toisen koehenkilön läsnä ollessa. Yksin vastaukset olivat täysin erilaisia ja ääneen toisen koehenkilön läsnä ollessa ne arviot alkoivat lähestyä toisiaan. Arvio ryhmässä oli synnyttänyt sosiaalisen normin mukainen.
Adorlf Hitlerillä on usein sanottu olleen vaikutusta siihen, että sosiaalipsykologist kiinnostuivat autoritaarisen persoonallisuuden ja tottelevaisuuden tutkimisesta.
Attribuutioteoria: Teoria prosessista, jonka avulla yritetään selittää ihmisen omaa tai muiden käyttäytymistä joko tilannetekijöillä tai persoonallisuuden piirteillä tai molemmilla. Alun perin Fritz Heiderin kehittämä teoría.
Kurt Lewin oli yksi niistä juutalisista, jotka lähtivät kansalissosialismia pakoon Yhdysvaltoihin. Hänellä on ollut myös laaja vaikutus monen tunnetuiksi tulleen oppilansa kautta.
Merkittävin on Leon Festinger. Hänet tunnetaan sosiaalisen vertailun teoriasta. Joka on sosiaalisuuden yleinen teoría, jonka mukaan yksilö haluaa rakentaa sosiaalista todellisuutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Omat arvostukset, asenteet, tiedot, ja taidot, joille ei ole objektiivisia normeja, hankitaan vertailemalla omia mielipiteitä toisten ihmisten mielipiteisiin.
Festinger kehitti myös kognitiivisen dissonanssin teorian, yksilö välttää tilannetta, jossa hänen käsityksensä tai uuteen tietoon nähden, ja pyrkii poistamaan tämän psyykkisesti "häiritsevän" ristiriidan pönkittämällä omaa näkökantaansa, muuttamalla kongnitioitaan, asenteitaan tai käyttäytymistään.

Tutkimus
Stankey Milgram teki 1960-luvulla kokeen, josta keskustellaan edelleen. Valittiin 40 koehenkilöitä, joille kerrottiin, että kysessä oli muistikoe. He eivät tienneet, että sähköiskuja saava henkilö oli näyttelijä eikä oikeastaan saanut sähköiskuja. Sähköiskujen antajan vieressä seisoi kokeenjohtaja, joka kehotti koehenkilöitä jatkaamaan kokeen loppuun asti.
Koehenkilöistä 65% antoi kuolettavaksi luulemansa sähköiskun. Kokeessa tutkittiin muistamisen sijaan ihmisen tottelevaisuutta. Milgram osoitti, että voimakas auktoriteetti, tässä tapauksessa tiedemies, saa ihmisen toimimaan arkijärjen vastaiseksi. Toteltaessa vastuu seurauksista luovutetaan valta-asteikossa ylemmälle.

Kognitiivinen vallankumous ja kielellinen käänne:
Kognitiivinen vallankumous: Kun keskityttiin ihmisen tiedonkäsittelyn tutkimiseen. Kun tutkitaan ihmisen väliseen vuorovaikutukseen liittyviä kognitiivisia arvioita, sitä, miten käsitämme itsemme ja toisimme, sitä tutkijat kutsuvat sosiaalisen kognition tutkimiseksi.
1960-luvulla ja 1970-luvulla keskeiseksi nousi ajatus ihmisestä, jota tulisi kohdella ja tutkia inhimillistä olentoa, ei kuten rottaa laboratoriossa tai mekaanista ajattelukonetta.
Meadin luoman symbolisen interaktionismin teorian pohjalla alkoi kehittyä sosiaalisen konstrukstionismin suuntaus, joka korostaa todellisuuden sosiaalista rakentumista.
Sosiaalinen konstrukstionismi: kokeelliselle tutkimukselle vastakkainen sosiaalipsykologinen lähestymistapa, jonka mukaan ihmisten toiminta ohjautuu heidän kielellisesti rakentamiensa, muuttuvuvien merkitysten mukaisesti. Ihminen aktiivisesti rakentaa maailmansa kulttuurisesti ja historiallisesti vaihtuviksi rakenteiksi eli konstruktioiksi.
Euroopassa luotiin sosiaalisten representaatioiden teoría, joka tarkoittaa yhdenmukainen arkinen tapa kulttuurissa tai yhteisössä ymmärtää jokin sosiaalinen asia.
Toinen merkittävä eurooppalainen suuntaus on sosiaalisen identiteetin teoría. Se tarkoittaa ryhmään kuuluminen vaikuttaa sosiaalisen minäkuvaan ja sosiaaliseen identiteettiin, joka syntyy ryhmäjäsenyyden ja siihen liittyvien tunnemerkitysten perusteella. Yksilö vertailee ryhmiä ylläpitääkseen sosiaalista identiteettiään. Sosiaalinen identiteettian on, sitä parempia, , mitä enemmän omat ja muiden käsitykset itsestä sosiaalisena toimijana muistuttavat toisiaan ja mitä realistisempi minäkäsitys on suhteessa ympäristön normeihin ja odotuksiin. Henri Taifelin 1978 esittämä käsite.
Postmoderni sosiaalipsykologialla tarkoitetaan sitä, että mitään sosiaalipsykologian ydintä ei ole löydettävissä. Vaihtoehtoja ja näkökulmia on monia.