Ryhmällä tarkoitetaan pienehkö joukko toisiaan lähellä olevia ihmisiä, jotka ovat tietoisia sekä omasta jäsennyydestään ryhmässä että siitä, keitä muita ryhmään kuulu. Ryhmän olemassaolo edellyttää sen jäsenten välistä vuorovaikusta. Vrt. joukko.
Ryhmä on olemassa jonkin tietyn tarkituksen vuoksi. Ryhmä voi olla epävirallinen tai virallinen.
Silloin kun ryhmä ihmisiä on satunnaisesti yhdessä puhutaan aggregaatista.
Silloin, kun ryhmän jäsenet tuntevat olevansa ryhmä ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään puhutaan psykologisesta ryhmästä.
Jos työelämän ulkopuolella oleva ihminen kuitenkin samastuu syrjäytyneisiin, voidaan puhua hänen viiteryhmästään. Viiteryhmä: ryhmä, jonka yksilö kokee myönteisenä ja johon hän haluaa samastua. Usein hieman yksilön oman arvoaseman yläpuolella oleva ryhmä, jonka arvoihin ja asenteisiin yksilö vertailee itseään.
Pienryhmätutkimuksen historia
1800-luvulla ranskassa Gustav Le Bon julkaisi klassisen teoksensa Joukkosielu, joka käsitteli väkijoukkojen käyttäytymistä. Le Bon piti joukkoa jonkinlaisena kollektiivisen alitajunnan ilmentymänä, jossa hypnoosin kaltainen tila vie ihmisten yksilöllisen harkintakyvyn ja aatteet tarttuvat kuin kulkutaudit ihmisestä toiseen.
Euroopassa alkuaikoijen sosiaalipsykologista ryhmätutkimusta motivoivat kiistat erilaisten ideologisten ryhmittymien välillä. Amerikkalaiset sosiaalipsykologit olivat kiinnostuneita työnteon tehostamisesta, etnisten ryhmien taistelutahdon vahvistamisesta, etnisten ryhmien suhteiden parantamisesta ja rikollisuuden torjumisesta. Tutkimusta tehtiin laboratoriossa. Ajateltiin että tutkimalla yksilöiden käyttäytymistä voitiin tehdä johtopäätöksiä heidän toiminnastaan ryhmän jäseninä.
Myöhemmin ymmärrettiin että nin ei ole.
1900-luvulla yhteiskunta oli vielä hyvin hierarkkinen ja määräykset annettiin usein ylhäältä käsin. Ryhmädynamiikka alettiin soveltaa käytännön Lewinin ajatusten pohjalta (asioihin tuli vaikuttaa demokraattisesti).
Toimintatutkimus: Kurt Lewinin 1940-luvulla luoma yhteisöjen tutkimustapa, jossa tavoitellaan yhteisön sisäistä kehittäämistä ja jossa yhteisön jäsenet osallistuvat tutkimukseen.
Behaviorismin tradition mukaan laboratoriokokeita käytettiin paljon, riìppumattomia muuttujia manipuloitiin ja tehtiin vertailuja koeryhmien välillä.
Behaviorismin tutkmustraditio ei Yhdysvalloissakaan kuitenkaan jäänyt ainoaksi tavaksi tutkia ryhmiä. 1950- luvulla alkanut kognitiivinen vallankumous vaikutti myös ryhmien tutkimiseen.
Euroopan mantereella vaikutti myös Sigmund Freud, jonka kehittämä psykoanalyysi toi ryhmätilanteiden tulkintaan uuden näkökulman. Sen mukaan ryhmätilanteeseen siirtyy kokemuksia, joita olemme saaneet lapsuuden ensimmäisessä ryhmässä, perheessä.
Sosiometria: Jacob L.Morenon kehittämä ryhmän sosiaalisten suhteiden mittausmenetelmä. Perustuu ryhmän jäseniltä kysyttyihin ystävyys- ja johtajuusvalintoihin, käytetään mm. attraktion ja koheesion sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa.
Edellä esitetyt ryhmätutkimuksen suuntaukset lähtevät liikkeelle yksilöstä tai yksilön psyykkisistä prosesseista. Yksilölähtöiset suuntaukset edustavat ns. psykologista sosiaalipsykologiaa. Niiden rinnalle on muotoutunut ihmisen kulttuurista ja sosiaalista perusolemusta korostava sosiologinen sosiaalipsykologia. Pienryhmiä voidaan tarkastella eräänlaisina mikrokulttuureina, joilla on omat sääntöjärjestemänsä.
Roolit pienryhmissä
Sosiaaliset tilanteet koostuvat Erving Goffmanin mukaan lavasteista, rooleista ja vuorosanoista, joiden mukaisesti näytelmän oletetaan etenevän. Arkielämän näytelmissävon tärkeää yrittää olla putoamatta roolista (esim. lääkäri).
Rooli: tietyssä asemassa olevan henkilön käyttäytyminen aseman mukaisesti. Rooliin kohdistetaan käyttäytymisodotuksia (esim. ammattirooli).
Roolien vaikutus:
-Selkeyttävät työnjakoa
-Helpottaa toimintaa
-Luo yksilölle identiteettiä
-Perustuu vastavuorovaikutuksiin
-Yksilö ei voi ryhmässä ottaa mitä tahansa roolia.
Tutkimus
Christina Salmivalli on tunnettu koulukiusaamisen tutkija. "Kouluväkivalta ryhmäilmiönä"- tutkimusprojektissaan 1990-luvulla hän haastatteli kollegoidensa kanssa kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten kokemuksia koulukiusaamisesta. Kysymyksenä oli mitä muut luokkalaiset tekevät kun yhtä luokan oppilasta kiusataan. Sen lisäksi 22 väittämä tuli arvioida omalta ja luokkatovereiden kohdalta "aloittaa kiusaamisen" , "pysyy tilanteesta ulkopuuolisenä" ja "kiusaa mukana, jos muut aloittavat". Vastaajia oli ensimmäisessä tutkimuksessa 886, seurantatutkimuksessa pari vuotta myöhemmin 189.
Vastausten perusteella luotiin kuusi eri rooleja:
1)Kiusaaja
2)Uhri
3)Apuri
4)Vahvistaja
5)Puolustaja
6)Ulkopuolinen
80-90%:lle oppilaista voitiin määritellä yksiselitteinen rooli kiusaamisprosessissa. 10-20%:n kohdalla arviot tovereista olivat ristiriitaisia tai heitä ei osattu määritellä millään tavalla. Tulosten mukaan kiusattuja oppilaita oli 12% kuudennella luokalla ja hieman alle 6% kahdeksannella luokalla. Kiusaajia, heidän apureitaan ja vahvistajia on yhteensä 40% oppilaista, ulkopuolisen roolissa pysytteli 25-30% ja kiusatun puolustajiin luokiteltiin 20%.
Kiusaajan roolin tosin kuuluu aggressiivisuus, mutta toisessa luokassa kiusaava lapsi ei välttämättä kiusaisi eikä toimisi aggressiivisesti.
Oppilaat alkavat käyttäytyä niin kuin heidän odotetaan käyttäytyvän silloinkin, kun he ovat joutuneet ryhmässä rooliin, johon eivät olisi halunneet. Ryhmä palkitsee roolin mukaisesti ka rankaisee sen vastaisesta käyttäytymisestä. Koulukiusaajan roolia ei ole helppoa toteuttaa ilman apureita, joten on kiusaajan siirtäminen toiselle luokalle tai jopa koululle on tehokkaampa kuin kiusatun siirtäminen.
Joskus yksilöllä voi olla kaksi keskenään huonosti yhteen sopivaa roolia. Tätä kutsutaan rooliristiriidaksi.
Normit ohjaavat ryhmän toimintaa
Normit: kirjoittamattomia sääntöjä sopivasta ja sopimattomasta käyttäytymisestä. Ne muodostuvat ryhmissä ja ohjaavat sen jäsenet toimintaa ja käyttäytymistä.
Normien määrittelemistä tpahtuu joka päiväisessä ryhmän välisessä keskustelussa/ vuorovaikutuksessa.
Normit saavat alkuunsa sattumalta, ryhmälle muodostuu automaattisia käytäntöjä ja jäsenet tuovat ryhmiin myös omia normejaan. Normit voivat muodostua virallisesti sääntöjen pohjalta.
Normit vaikuttavat ryhmääntoimintaan siten, että jäsenet toimivat ryhmän normien mukaan. Normit tuovat myös järjestystä ja turvallisuutta ryhmään. (Voi olla rennosti, kun normit ovat tutut).
Normeihin tapahtuu muutoksia, jos ryhmään tulee uusi jäsen. Han voi rikkoa normia ->
saattaa herättä hämmenystä tai paheksuntaa, mahdollinen konflikti voi myös syntyä.
Tämän voi tutkia havannoimalla ja mieluiten jo muodostuneet ryhmän normit.
Ruokapöydällä olen itse huomannut normien syntyminen. Kun me muutettiin perheeni kanssa uuten taloon ruokapöydässä syntyi normi, siitä mihin jokainen istu. Ajan kuluessa me muutettiin niitä tietoisesti käytännöllisen syiden vuoksi. Joten meille syntyi normeja ja niihin tuli muutoksia.
Sosiaalinen vaikutus ja konformisuus ryhmässä
Konformisuus: pyrkimys käyttäytyä ryhmän vallitsevien asenteiden, mielipiteiden ja odotusten muikaisesti; yhdenmukaisuus; asenteiden ja mielipiteiden sovittaminen ryhmän odotusten mukaan.
Konformisuus voi olla järkevä silloin, kun saamme muilta tietoa, joka muuttaa käsityksiämme asiasta =Informatiivinen eli tiedollinen vaikutus. Usein mukaudemme ryhmäpaineiden vuoksi.
Salomon Asch teki 1950-luvulla kokeita, joissa tutkittavien tuli helpossa tehtävässä löytää kaksi samanmittaista janaa. Ryhmän jäseninä esiintyneiden koehenkilöiden väärät arviot saivat "oikean koehenkilön"luomaan mukautumispaineita, jonka takia hekin antoivat väärät vastaukset.
Aschin kokeissa koehenkilöille täysin vieraat ihmiset saivat heidät antamaan väärän vastauksen.
Erilainen mielipide voi olla arkielämässä identiteetin kannalta uhkaava. Joskus voi myös käydä niin, että muutamme mielipidettään oikeaasti jos muut ovat eri mieltä. Esim elokuvan arvostelussa, saatamme aidosti muuttaa mieltämme ja ajatella, ettei oma arvostelukykymme ole riittävän kehittynyt. = identiteettivaikutus.
Enemmistö saa vähemmistön usein muuttamaan mieltään ryhmässä, mutta voi myös käydä toisin päin.Kuten vuonna 1985 artikkelissaan romanialaisyntyinen sosiaalipsykologi Serge Moscovin toi esille olosuhteita, joissa toisinajattelijat voivat muuttaa yleistä mielipidettä. Muutos edellyttää, että vähemmistö on keskenään yksimielinen ja näkemyksessään horjumatta. Sen lisäksi argumentti tulee olla hyvin perusteltu.
Vähemmistövaikutus perustuu tiedolliseen vaikutukseen. Vähemmistön on nähtävä enemmän vaivaa perustellakseen kantansa kuin enemmistö ja oltava tietoinen enemmistö vasta-argumenteista.
Itselläni on käynyt samoin kun piti kerran äidinkielen tunnilla kiista yhdestä argumenteista ja meitä jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmässä A oli enemmistö ja ryhmässä B vähemmistö. Vähemmistö ryhmän piti perustella asian paljon paremmin kuin enemmistö, jotta ne voisivat olla edes samalla tasolla, vaikka enemmistö ryhmällä ei ollut yhtä hyviä argumentteja.
Status ja arvostus ryhmässä
Status: tila; kunto; arvoasema; sosiaalisen arvojärjestelmän mukainen asema. Se voi olla virallinen tai epävirallinen. Korkean statuksen omaava voi tehdä ryhmässä aloitteita, jotka muut hyväksyvät. Hänelle saatetaan myös antaa enemmän oikeuksia kuin muille.
Peruskouluikäisten lasten korkean statuksen on osoitettu olevan yhteydessä ystävällisyyteen, avuliaisuuteen ja sääntöjen noudattamiseen. Matala status liittyy joko aggressiivisuuten tai arkuuteen ja vetäytyvyyteen. Tyttökiusaajat muodostavat kuitenkin poikkeuksen.
Itse olen huomannut alakoulussa, että meillä oli korkealla statuksella oleva tyttö joka kiusasi muita, mutta kaikki yrittivät aina olla hänen kavereita, jotta he eivät joutuisi kiusatuksi. Joten lopuksi vaikka kaikki eivät pitäneet hänestä, hänellä oli enemmän oikeuksia kuin muilla esim. ilmaistamaan mielipidettään ja silla oli korkea status luokalla.
Sekä tyttö. että poikauhreilla on eri tutkimuksissa osoitettu olevan selkeästi muita oppilaita alhaisempi status. Kiusattu saatta itsekin ryhtyä käyttäytymään uhrin tavoin. Kognitiivisten muutosten myötä uhrista tulee epäsuositumpi. Hänen syrjimisestään voi muodostua ryhmässä sosiaalinen normi.
Kiusatun puolustajilla on koululuokissa kaikkeen korkein status. Ensinnäkin toverit arvostavat uhrin puolustamista ja heillä on riitävän korkea status asettua heikomman puolelle.
Ryhmän kiinteys eli koheesio
Koheesio: ryhmän kiinteys eli miten tärkeä ryhmä on jäsenilleen. Koheesio on vahvempi, sitä useammat ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan myönteisesti. Vahvat kiintymyssuhteet eli klikit saattavat johtaa ryhmään hajoamiseen.
Esim. itse olen kokenut että olin ryhmän jäsen jossa oli myös pari, kun he erosivat ryhmä hajaantui kahtia. Niihin jotka olivat enemmän kiinnittyneitä siihen poikaan ja ne jotka ovat olleet enemmän kiinnittyneitä siihen tyttöön.
Kiinteyden kannalta merkityksellistä on ryhmän jäsenten riippuvuus ryhmästä. Mitä kiinteämmin ryhmä on,sitä paremmin se yleensä suoriutuu tehtävästään ja sitä paremmin siinä viihdytään. Myös yhetinen uhka tai kilpailu toisen ryhmän kanssa vahvistavat koheesiota.
Ryhmäjattelu
Hyvin kiinteällä ryhmällä on myös huonot puolensa. Kiinteässä ryhmässä ilmenee enemmän konformisuutta eli mukautumista. Ulkopuolisia ihmisiä ja muita ryhmiä kohtaan voi ilmetä ennakkoluuloisuutta. Tavoitteet saattavat unohtua, ja ryhmä alkaa palvella ainoastaan jäsentensä viihtyvyyttä.
Ryhmäjattelu: ryhmäprosessi, jossa vaihtoehtojen ja riskien pohtiminen vähenee, tavoitteita ei analysoida eikä vaihtoehtoja punnita riitävästi. Samalla heräävät moraalinen itsetyytyväisyys ja itsesensuurina ilmenevä yksimielisyys, jotka johtavat ryhmän päätöksenteon heikkenemiseen.
Toisinajattelijan voidaan kokea pilaavan ryhmän ilmapiirin. Kuitenkin esim. poliittisessa päätöksenteossa ryhmäjattelua päättyy jälkiviisauteen, kritiikkiä esitetään epäonnistuneen päätöksen jälkeen eikä silloin, kun vielä voitaisiin ottaa huomioon.
Jos ryhmällä on vetäjä se voi estää ryhmäjattelua rohkaistamalla jäseniä ilmaistamaan omat mielipiteet tai ideat.
Jokaisessa kulttuurissa suhtaudutaan eri tavalla ryhmäjatteluun esim. monissa aasialaisissa kulttuureissa arvostetaan enemmän ryhmäharmonian säilyttämistä kuin eriävien mielipiteiden ilmaisua.
Ryhmän tuloksellisuus
"Joukossa tyhmyys tiivistyy", sanotaan kansanperinteessä. Toisaalta on olemassa sanonta, että on hyvä "lyödä viisaat päät yhteen". Ryhmästä on sosiaalipsykologian näkökulmasta sekä hyötyä että haittaa. Yhdessä oleminen ei ole pelästään palkitseva van myös rasittavaa ja kompromisseja vaativaa.
Suuremassa ryhmässä on vielä enemmän ristikkäisiä tarpeita ja toiveita.
Toisaalta hakeudumme ryhmiin vapaaehtoisesti. Sosiaalinen identiteettimme rakentuu ryhmäjäsenyyksiemme pohjalta. Sen lisäksi psyykkinen hyvinvointimme ja toimintakykymme heikkenee, jos sosiaaliset tarpeet jäävät pitkäksi aikaa tyydyttämättä. Esim. yksin asuva vanhuus.
Ryhmässä saamme status,rooli, yhmän toimintaa ohjaavat normit ja ryhmän vaikuttavat yhdessäolon palkitsevuuteen. Sen lisäksi saamme mielestäni harjoitella sosiaaliset taidot, sekä saadaan erilaisia näkökulmia jotka me emme huomioineet.
Erilaiset ryhmätehtävät
Aivoriihi: mentelmä, jossa tuotetaan uusia ja omaperäisiä, luovia ideoita ryhmässä ja jossa ehdotetut spontaanit ideat kirjataan muistiin. Myöhemmin yhdessä kritisoidaan ja seulotaan parhaat ratkaisut. Ajatus aivoriihestä syntyi 1950-luvulta lähtien monissa eri tutkimuksissa. Tehottomuuteen on löydetty 3 eri syytä:
1)suunvuoroa ei aina saa silloin, kun hyvä idea tulee mieleen = koordinaatiohuka. Muiden ajatukset varastavat huomion ja oma oivallus pääsee unohtumaan.
2)omat ideat voivat tuntua mitättömiltä, tyhmiltä tai liian oudoilta, jolloin niitä ei halutakaan sanoa ääneen. =motivaatiohukkaa
3)ryhmässä vastuu jakautuu eikä henkilöohtainen panoksemme tnnu tärkeältä, emme yritä niin paljoa kuin voisimme.=motivaatiohukkaa
Vapaamatkustaja: ryhmän jäsen joka ei osallistu ryhmän yhteiseen ponnistukseen.
Tehtäviä, jossa suorittaminen on tehokkaampaa ryhmässä kuin yksin voivat olla esim. Heureka-tyyppisessä tehtävässä tai tiimityö (esim.sairaaloissa).
Sosiaalinen helpontuminen
Sosiaalinen helpontuminen: sosiaalipsykologinen käsite, jonka mukaan hyvin hallitut suoritukset paranevat muiden ihmisten seuratessa vierestä. (esim.esitykset yleisön edessä)
Muiden ihmisten läsnäolo saa aikaan emotionaalisen vireystilan, jonka myötä taipumuksemme reagoida opituilla tavoila vahvistuu. Eli tehtävät, joissa yksilö on taitava ja jotka han osaa hyvin, sujuvat yleisön edessä vielä paremmin. Sen sijaan huonommin opitut taidot, esim. vieran kielen puhuminen julkisesti ja esim. luonteva esiintyminen omalla äidinkielellä, tuottavat päinvastaisen reaktion.
Sosiaalisen helpontumisen vaikutus ollaan tutkittu myös eläin kokeilla, jossa rotat söivät nopeammin häkissä muiden rottien kanssa ja muurahaiset kaivautuvat hiekkaan ahkerammin toisten muurahaisten seurassa. Sosiaalipsykologisen tiedon perusteella ryhmä ei näytä aina parantavan yksilön suoritusta.
Johtajuus
Johtaja vaikuttaa paljon tuloksiin ja viihtymiseen. Esim. Adolf Hitler tai George W.Bush ovat historiaan jääviä johtajia. Johtajilla on yhtyeistä, että he voivat saada aikaan muutoksia muiden elämässä. Kysessä on sosiaalisesta vaikututtamisesta. Mallin valta: ryhmän jäsenet kunnioittavat johtajaa, koska johtajan persoonassa ja toiminnassa kiteytyy jotain ryhmän identiteetin kannalta arvokasta (roolimalli).
Esim. poliisilla laillista valta, johtajalla informaatiovaltaa ja esim lääkärillä asiantuntijavaltaa.
Johtajien yhteiset piirteet ovat tutkimuksien mukaan: motivoituneempi, rehellisempi, itsevarmempi, älykkäämpi, asiantuntevampi, joustavampi ja luovampi kuin muut.
Tämän lisäksi eri kulttureissa odotetaan johtajalta erilaisia asioita, esim. Ruotsissa suomalaiset johtajat koetaan liian suoraviivaisiksi.
Johtamistyyli
Tunnetuis johtajuustutkimus on Lippittin ja Whiten klassinen tutkimus (1943). Ne selvittivÄt miten kolme eri johtamistyylit : demokraattinen, autoritaarinen ja laissez-faire (hällä-väliä) vaikuttavat ryhmän tuottavuuten ja ilmapiiriin.
Autoritaarinen johtaja: ryhmä oli hyvin tuloksekas hänen ollessaan paikalla, mutta ilmapiiri oli huono ja tehokkuus laski johtajan poistuessa paikalta.
Demokraattinen johtaja: ryhmässä han oli suosittu eikä tuloksellisuus riippunut hänen läsnäolostaan. Ilmapiiri ryhmässä oli myönteinen ja ystävällinen.
Transaktiojohtaminen: johtajan ja alaisen suhteet ovat vaihtokauppa: hyvin tehty työ vaihdetaan siitä maksettavaan palkkaan.
Transformaatiojohtaja: johtaja kannustaa alaisia ja yrittää saada heidät ylittämään itsensä ja ponnistelemaan ryhmän yhteisten tavoitteiden eteen.
Hyvä johtaja, silla on oltava innostava roolimalli sekä kunnioittava suhtautuminen alaisiin. Hayvä johtaja tarvitsee myös hyviä alaisia. Ja heidän välissä on vallitsevaan vaihtosuhde, jossa molemmat osapuolet antavat ja saavat.
Chris Leen mukaan alaiset voidaan jakaa 4 ryhmään: myötäilijät, lampaat, vieraantuneet seuraajat ja tehokkaat seuraajat.
Kiusaajan roolin tosin kuuluu aggressiivisuus, mutta toisessa luokassa kiusaava lapsi ei välttämättä kiusaisi eikä toimisi aggressiivisesti.
Oppilaat alkavat käyttäytyä niin kuin heidän odotetaan käyttäytyvän silloinkin, kun he ovat joutuneet ryhmässä rooliin, johon eivät olisi halunneet. Ryhmä palkitsee roolin mukaisesti ka rankaisee sen vastaisesta käyttäytymisestä. Koulukiusaajan roolia ei ole helppoa toteuttaa ilman apureita, joten on kiusaajan siirtäminen toiselle luokalle tai jopa koululle on tehokkaampa kuin kiusatun siirtäminen.
Joskus yksilöllä voi olla kaksi keskenään huonosti yhteen sopivaa roolia. Tätä kutsutaan rooliristiriidaksi.
Normit ohjaavat ryhmän toimintaa
Normit: kirjoittamattomia sääntöjä sopivasta ja sopimattomasta käyttäytymisestä. Ne muodostuvat ryhmissä ja ohjaavat sen jäsenet toimintaa ja käyttäytymistä.
Normien määrittelemistä tpahtuu joka päiväisessä ryhmän välisessä keskustelussa/ vuorovaikutuksessa.
Normit saavat alkuunsa sattumalta, ryhmälle muodostuu automaattisia käytäntöjä ja jäsenet tuovat ryhmiin myös omia normejaan. Normit voivat muodostua virallisesti sääntöjen pohjalta.
Normit vaikuttavat ryhmääntoimintaan siten, että jäsenet toimivat ryhmän normien mukaan. Normit tuovat myös järjestystä ja turvallisuutta ryhmään. (Voi olla rennosti, kun normit ovat tutut).
Normeihin tapahtuu muutoksia, jos ryhmään tulee uusi jäsen. Han voi rikkoa normia ->
saattaa herättä hämmenystä tai paheksuntaa, mahdollinen konflikti voi myös syntyä.
Tämän voi tutkia havannoimalla ja mieluiten jo muodostuneet ryhmän normit.
Ruokapöydällä olen itse huomannut normien syntyminen. Kun me muutettiin perheeni kanssa uuten taloon ruokapöydässä syntyi normi, siitä mihin jokainen istu. Ajan kuluessa me muutettiin niitä tietoisesti käytännöllisen syiden vuoksi. Joten meille syntyi normeja ja niihin tuli muutoksia.
Sosiaalinen vaikutus ja konformisuus ryhmässä
Konformisuus: pyrkimys käyttäytyä ryhmän vallitsevien asenteiden, mielipiteiden ja odotusten muikaisesti; yhdenmukaisuus; asenteiden ja mielipiteiden sovittaminen ryhmän odotusten mukaan.
Konformisuus voi olla järkevä silloin, kun saamme muilta tietoa, joka muuttaa käsityksiämme asiasta =Informatiivinen eli tiedollinen vaikutus. Usein mukaudemme ryhmäpaineiden vuoksi.
Salomon Asch teki 1950-luvulla kokeita, joissa tutkittavien tuli helpossa tehtävässä löytää kaksi samanmittaista janaa. Ryhmän jäseninä esiintyneiden koehenkilöiden väärät arviot saivat "oikean koehenkilön"luomaan mukautumispaineita, jonka takia hekin antoivat väärät vastaukset.
Aschin kokeissa koehenkilöille täysin vieraat ihmiset saivat heidät antamaan väärän vastauksen.
Erilainen mielipide voi olla arkielämässä identiteetin kannalta uhkaava. Joskus voi myös käydä niin, että muutamme mielipidettään oikeaasti jos muut ovat eri mieltä. Esim elokuvan arvostelussa, saatamme aidosti muuttaa mieltämme ja ajatella, ettei oma arvostelukykymme ole riittävän kehittynyt. = identiteettivaikutus.
Enemmistö saa vähemmistön usein muuttamaan mieltään ryhmässä, mutta voi myös käydä toisin päin.Kuten vuonna 1985 artikkelissaan romanialaisyntyinen sosiaalipsykologi Serge Moscovin toi esille olosuhteita, joissa toisinajattelijat voivat muuttaa yleistä mielipidettä. Muutos edellyttää, että vähemmistö on keskenään yksimielinen ja näkemyksessään horjumatta. Sen lisäksi argumentti tulee olla hyvin perusteltu.
Vähemmistövaikutus perustuu tiedolliseen vaikutukseen. Vähemmistön on nähtävä enemmän vaivaa perustellakseen kantansa kuin enemmistö ja oltava tietoinen enemmistö vasta-argumenteista.
Itselläni on käynyt samoin kun piti kerran äidinkielen tunnilla kiista yhdestä argumenteista ja meitä jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmässä A oli enemmistö ja ryhmässä B vähemmistö. Vähemmistö ryhmän piti perustella asian paljon paremmin kuin enemmistö, jotta ne voisivat olla edes samalla tasolla, vaikka enemmistö ryhmällä ei ollut yhtä hyviä argumentteja.
Status ja arvostus ryhmässä
Status: tila; kunto; arvoasema; sosiaalisen arvojärjestelmän mukainen asema. Se voi olla virallinen tai epävirallinen. Korkean statuksen omaava voi tehdä ryhmässä aloitteita, jotka muut hyväksyvät. Hänelle saatetaan myös antaa enemmän oikeuksia kuin muille.
Peruskouluikäisten lasten korkean statuksen on osoitettu olevan yhteydessä ystävällisyyteen, avuliaisuuteen ja sääntöjen noudattamiseen. Matala status liittyy joko aggressiivisuuten tai arkuuteen ja vetäytyvyyteen. Tyttökiusaajat muodostavat kuitenkin poikkeuksen.
Itse olen huomannut alakoulussa, että meillä oli korkealla statuksella oleva tyttö joka kiusasi muita, mutta kaikki yrittivät aina olla hänen kavereita, jotta he eivät joutuisi kiusatuksi. Joten lopuksi vaikka kaikki eivät pitäneet hänestä, hänellä oli enemmän oikeuksia kuin muilla esim. ilmaistamaan mielipidettään ja silla oli korkea status luokalla.
Sekä tyttö. että poikauhreilla on eri tutkimuksissa osoitettu olevan selkeästi muita oppilaita alhaisempi status. Kiusattu saatta itsekin ryhtyä käyttäytymään uhrin tavoin. Kognitiivisten muutosten myötä uhrista tulee epäsuositumpi. Hänen syrjimisestään voi muodostua ryhmässä sosiaalinen normi.
Kiusatun puolustajilla on koululuokissa kaikkeen korkein status. Ensinnäkin toverit arvostavat uhrin puolustamista ja heillä on riitävän korkea status asettua heikomman puolelle.
Ryhmän kiinteys eli koheesio
Koheesio: ryhmän kiinteys eli miten tärkeä ryhmä on jäsenilleen. Koheesio on vahvempi, sitä useammat ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan myönteisesti. Vahvat kiintymyssuhteet eli klikit saattavat johtaa ryhmään hajoamiseen.
Esim. itse olen kokenut että olin ryhmän jäsen jossa oli myös pari, kun he erosivat ryhmä hajaantui kahtia. Niihin jotka olivat enemmän kiinnittyneitä siihen poikaan ja ne jotka ovat olleet enemmän kiinnittyneitä siihen tyttöön.
Kiinteyden kannalta merkityksellistä on ryhmän jäsenten riippuvuus ryhmästä. Mitä kiinteämmin ryhmä on,sitä paremmin se yleensä suoriutuu tehtävästään ja sitä paremmin siinä viihdytään. Myös yhetinen uhka tai kilpailu toisen ryhmän kanssa vahvistavat koheesiota.
Ryhmäjattelu
Hyvin kiinteällä ryhmällä on myös huonot puolensa. Kiinteässä ryhmässä ilmenee enemmän konformisuutta eli mukautumista. Ulkopuolisia ihmisiä ja muita ryhmiä kohtaan voi ilmetä ennakkoluuloisuutta. Tavoitteet saattavat unohtua, ja ryhmä alkaa palvella ainoastaan jäsentensä viihtyvyyttä.
Ryhmäjattelu: ryhmäprosessi, jossa vaihtoehtojen ja riskien pohtiminen vähenee, tavoitteita ei analysoida eikä vaihtoehtoja punnita riitävästi. Samalla heräävät moraalinen itsetyytyväisyys ja itsesensuurina ilmenevä yksimielisyys, jotka johtavat ryhmän päätöksenteon heikkenemiseen.
Toisinajattelijan voidaan kokea pilaavan ryhmän ilmapiirin. Kuitenkin esim. poliittisessa päätöksenteossa ryhmäjattelua päättyy jälkiviisauteen, kritiikkiä esitetään epäonnistuneen päätöksen jälkeen eikä silloin, kun vielä voitaisiin ottaa huomioon.
Jos ryhmällä on vetäjä se voi estää ryhmäjattelua rohkaistamalla jäseniä ilmaistamaan omat mielipiteet tai ideat.
Jokaisessa kulttuurissa suhtaudutaan eri tavalla ryhmäjatteluun esim. monissa aasialaisissa kulttuureissa arvostetaan enemmän ryhmäharmonian säilyttämistä kuin eriävien mielipiteiden ilmaisua.
Ryhmän tuloksellisuus
"Joukossa tyhmyys tiivistyy", sanotaan kansanperinteessä. Toisaalta on olemassa sanonta, että on hyvä "lyödä viisaat päät yhteen". Ryhmästä on sosiaalipsykologian näkökulmasta sekä hyötyä että haittaa. Yhdessä oleminen ei ole pelästään palkitseva van myös rasittavaa ja kompromisseja vaativaa.
Suuremassa ryhmässä on vielä enemmän ristikkäisiä tarpeita ja toiveita.
Toisaalta hakeudumme ryhmiin vapaaehtoisesti. Sosiaalinen identiteettimme rakentuu ryhmäjäsenyyksiemme pohjalta. Sen lisäksi psyykkinen hyvinvointimme ja toimintakykymme heikkenee, jos sosiaaliset tarpeet jäävät pitkäksi aikaa tyydyttämättä. Esim. yksin asuva vanhuus.
Ryhmässä saamme status,rooli, yhmän toimintaa ohjaavat normit ja ryhmän vaikuttavat yhdessäolon palkitsevuuteen. Sen lisäksi saamme mielestäni harjoitella sosiaaliset taidot, sekä saadaan erilaisia näkökulmia jotka me emme huomioineet.
Erilaiset ryhmätehtävät
Aivoriihi: mentelmä, jossa tuotetaan uusia ja omaperäisiä, luovia ideoita ryhmässä ja jossa ehdotetut spontaanit ideat kirjataan muistiin. Myöhemmin yhdessä kritisoidaan ja seulotaan parhaat ratkaisut. Ajatus aivoriihestä syntyi 1950-luvulta lähtien monissa eri tutkimuksissa. Tehottomuuteen on löydetty 3 eri syytä:
1)suunvuoroa ei aina saa silloin, kun hyvä idea tulee mieleen = koordinaatiohuka. Muiden ajatukset varastavat huomion ja oma oivallus pääsee unohtumaan.
2)omat ideat voivat tuntua mitättömiltä, tyhmiltä tai liian oudoilta, jolloin niitä ei halutakaan sanoa ääneen. =motivaatiohukkaa
3)ryhmässä vastuu jakautuu eikä henkilöohtainen panoksemme tnnu tärkeältä, emme yritä niin paljoa kuin voisimme.=motivaatiohukkaa
Vapaamatkustaja: ryhmän jäsen joka ei osallistu ryhmän yhteiseen ponnistukseen.
Tehtäviä, jossa suorittaminen on tehokkaampaa ryhmässä kuin yksin voivat olla esim. Heureka-tyyppisessä tehtävässä tai tiimityö (esim.sairaaloissa).
Sosiaalinen helpontuminen
Sosiaalinen helpontuminen: sosiaalipsykologinen käsite, jonka mukaan hyvin hallitut suoritukset paranevat muiden ihmisten seuratessa vierestä. (esim.esitykset yleisön edessä)
Muiden ihmisten läsnäolo saa aikaan emotionaalisen vireystilan, jonka myötä taipumuksemme reagoida opituilla tavoila vahvistuu. Eli tehtävät, joissa yksilö on taitava ja jotka han osaa hyvin, sujuvat yleisön edessä vielä paremmin. Sen sijaan huonommin opitut taidot, esim. vieran kielen puhuminen julkisesti ja esim. luonteva esiintyminen omalla äidinkielellä, tuottavat päinvastaisen reaktion.
Sosiaalisen helpontumisen vaikutus ollaan tutkittu myös eläin kokeilla, jossa rotat söivät nopeammin häkissä muiden rottien kanssa ja muurahaiset kaivautuvat hiekkaan ahkerammin toisten muurahaisten seurassa. Sosiaalipsykologisen tiedon perusteella ryhmä ei näytä aina parantavan yksilön suoritusta.
Johtajuus
Johtaja vaikuttaa paljon tuloksiin ja viihtymiseen. Esim. Adolf Hitler tai George W.Bush ovat historiaan jääviä johtajia. Johtajilla on yhtyeistä, että he voivat saada aikaan muutoksia muiden elämässä. Kysessä on sosiaalisesta vaikututtamisesta. Mallin valta: ryhmän jäsenet kunnioittavat johtajaa, koska johtajan persoonassa ja toiminnassa kiteytyy jotain ryhmän identiteetin kannalta arvokasta (roolimalli).
Esim. poliisilla laillista valta, johtajalla informaatiovaltaa ja esim lääkärillä asiantuntijavaltaa.
Johtajien yhteiset piirteet ovat tutkimuksien mukaan: motivoituneempi, rehellisempi, itsevarmempi, älykkäämpi, asiantuntevampi, joustavampi ja luovampi kuin muut.
Tämän lisäksi eri kulttureissa odotetaan johtajalta erilaisia asioita, esim. Ruotsissa suomalaiset johtajat koetaan liian suoraviivaisiksi.
Johtamistyyli
Tunnetuis johtajuustutkimus on Lippittin ja Whiten klassinen tutkimus (1943). Ne selvittivÄt miten kolme eri johtamistyylit : demokraattinen, autoritaarinen ja laissez-faire (hällä-väliä) vaikuttavat ryhmän tuottavuuten ja ilmapiiriin.
Autoritaarinen johtaja: ryhmä oli hyvin tuloksekas hänen ollessaan paikalla, mutta ilmapiiri oli huono ja tehokkuus laski johtajan poistuessa paikalta.
Demokraattinen johtaja: ryhmässä han oli suosittu eikä tuloksellisuus riippunut hänen läsnäolostaan. Ilmapiiri ryhmässä oli myönteinen ja ystävällinen.
Transaktiojohtaminen: johtajan ja alaisen suhteet ovat vaihtokauppa: hyvin tehty työ vaihdetaan siitä maksettavaan palkkaan.
Transformaatiojohtaja: johtaja kannustaa alaisia ja yrittää saada heidät ylittämään itsensä ja ponnistelemaan ryhmän yhteisten tavoitteiden eteen.
Hyvä johtaja, silla on oltava innostava roolimalli sekä kunnioittava suhtautuminen alaisiin. Hayvä johtaja tarvitsee myös hyviä alaisia. Ja heidän välissä on vallitsevaan vaihtosuhde, jossa molemmat osapuolet antavat ja saavat.
Chris Leen mukaan alaiset voidaan jakaa 4 ryhmään: myötäilijät, lampaat, vieraantuneet seuraajat ja tehokkaat seuraajat.
No hay comentarios:
Publicar un comentario