Joukko: ryhmää suurempi ja luvultaan määrimättömätön, tavallisesti järjestymätön ihmisryhmä.
- Joukoissa on voimaa.
- Joukko eroo ryhmästä siten, että ei ole syntynyt normeja ja rooleja.
- Joukkoon on helppoa liittyä ja siitä on helppoa poistua.
- Joukkoliikkeet liittyvät arvojen ja ajatusten muutoksiin.
- Ne syntyvät olemassa olevista muutospaineista, mutta muuttuvat toiminnaksi vasta, kun joku antaa niille kasvot
- Kasvojen antaja on yleensä vaikutusvaltainen henkilö
- Reformiliikkeitä:Pyrkivät uudistuksiin olemassa olevien arvojen pohjalta.
- Kumoukselliset liikkeet, jotka pyrkivät muuttamaan valtarakenteita.
- Ilmaisulliset liikkeet
- Uskonnolliset liikkeet
Joukkotapahtumat
Tapahtumiin, joihin kerääntyy joukko ihmsiä. Niitä voidaan jaka mellakoihin, paniikkiin, villityksiin ja karnevaaeihin.
- Villityksi: voimakas tunnelataus. Johonkin asiaan , esineeseen tai ihmiseen liitetään odotuksia, jotka lupaavat elämän- tai identiteetinmuutosta.
- Villityksiin liittyy halu osallistua yhteiseen tunnekokemukseen ja päästä osalliseksi toiveita herättävästä lupauksesta.
- Mellakat ovat negatiivisteen tunteiden ilmauskia.
- Syntyvät järjestäytyneistä mielenosoituksista
- Se on usein jonkinlainen viimeinen pisara epäoikeudenmukaiseksi koetussa tilanteessa.
- Paniikki: tilanne, joka saa aikaan pakoreaktion.
- Se esiintyy esim.katastrofien yhteydessä.
- Sosiaalinen dilemma: tilanne, jossa yhden ryhmän jäsenen kannalta järkevä toiminta johtaa kaikkille ryhmän jäsenille epäedulliseen tulokseen; sosiaalinen pulma. Yksilön ja ryhmän kollektiiviset intressit ovat ristiriidassa keskenään.
- Karnevaali: Katolisen kirkon juhla, joiden aikana arjen säännöt käänettiin päälaelleen. Kun uskonnot säätelivät normit, karnevaalin aikana sai tehdä mitä vain eikä teoista rangaistettu. Karnevaalista tulee mieleen ilo. Suomessa vastaava voisi olla esim. penkkarit.
Gustav Le Bon oli vaikutti sosiaalipsykologiassa 1800-1900-lukujen vaihteessa. Le Bon näki joukot uhkaavina. Han uskoi ihmisen psyykkisen tason laskevan joukon jäsenenä, jolloin tämä menettää harkintakykynsä ja tilalle nousee mieleen alkukantainen kerrostuma. Toisaalta Le Bon ei kieltänyt joukkojen sosoittaa sankaruutta ja uhrivalmiutta.
Eroja ryhmien ja joukkojen välissä Le Bon ei tehnyt. Han katsoi että ihminen menettää aina jotain olleessa muitten seurassa.
Sigmund Freudin mukaan joukko edusti yksilökehityksen varhaisinta liittymisen muotoa, jossa toinen psyyke sisäistetään osaksi omaa psyykeä.
Emergentin normin teoría
Emergentin normin teoría: teoría, jonka mukaan joukkotapahtumat ovat myös normien ohjaamia. Niitä kuitenkin ohjaavat tilanteessa syntyvät uudet normit, joita huomiotaherättävästi esiintyvät yksilöt omalla käyttäytymisellään esittävät. Tätä käyttäytymistä aletaan jäljitellä.
Normi voi johtaa esim.väkivaltaisen käyttäytymisen leviämisen.
Sosiaalisen identiteetin teoria
Ryhmään kuuluminen vaikuttaa sosiaaliseen minäkuvaan ja sosiaaliseen identiteettiin, joka syntyy ryhmäjäsenyyden ja siihen liittyvien tunnemerkitysten perusteella.Tilanteessa esiin nouseva identiteetti määrää normit ja tunnusmerkit, joita halutaan korostaa.
Esim. jalkapallo ottelussa on tärkeää, että katsomossa suomalaiset katsojat ovat tietoisia suomalaisuudestaan. Kun emergentin normin teorian mukaan mikä tahansa näkyvä käyttäytyminen, esim. suomalaisten ujous- voisi luoda normin.
Epäyksilöllistyminen joukossa
- Epäyksilöllistyminen: yksilöllisyyden vähentäminen, esim. pukemalla peittäviin kaapuihin. Henkilökohtaisen minätietoisuuden alentumista.
- Epäyksilöllistyminen huomaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa siten, että henkilön kommentit tai kuvat eivät erotu massasta van on saman tyyppisiä. Ihmiset pyrkivät joskus laittamaan nettiin suosittuja asioita, jotka eivät ole kovin yksilöllisiä.
- Henkilökohtainen minätietoisuus: Ihminen tarkkailee omia ajatuksiaan, tunteita ja käyttäytymistään.
- Julkisen minätietoiuus: Minätietoinen kiinnittää huomioon siihen, mitä muut hänestä ajattelevat
- Joukossa yksilö voi käyttäytyä tavalla, mitä han ei tekisi yksin.
- Eric Hoffer: voimakkaassa kasvussa olevat liikkeet vetävät puoleensa sopeutamattomia, syrjäytyneitä ja pakkomielteistä kärsiviä ihmisiä. Mahdollisuuden "syntyä uudesti". Identiteettiään vasta rakentavat nuoret ovat myös alttiita liittymään tälläisiin liikkeisiin.
Katastrofien sosiaalipsykologiaa
-Media dramatisoi tapahtumia näyttämällä tuhoa ja epätoivoa tai sitten yksittäisiä sankaritekoja.
Katastrofi sosiaalisena tilanteena
-Katastrofitilanteista on löydettävissä paljon prososiaalisuutta ja jopa altruismia eli muiden ihmisten tarpeiden asettamista omien edelle.
-Katastrofi sosiaalisena tilanteena alkaa ensimmäisistä varoittavista merkeistä. Lyhytvaroitusaika on usein tehokkaampi kuin pitkä, koska pitkällä varoitusajalla vaaraan ehditään tottua. Mutta liian lyhyt varoitusaika on myös haitaksi.
-Vaara on sosiaalinen tilanne. Tämä ilmenee myös silla tavalla, että ihmiset pelkäävät kasvojen menetystä muiden silmissä eivätkä halua ryhtyä turhiin varotoimiin.
->Varautumista voidaan pitää pelon osoituksena.
Pelko ja paniikki
Pelko on:
- Luonnollinen
- Selviytymisen kannalta hyödyllinen reaktio
- Syntyy hätätilanteessa.
- Jos ihmisten väliset sosiaaliset siteet ovat voimakkaita ne voivat ehkäistä paniikkia ja itsekästä käytöstä.
- Pelossa ihmiset voivat tutkia tilanteen väärin ja yrittää välttää paniikin pakenemalla.
- Vaara tilanne voi syntyä, kun osa joukosta tulee paniikki tilanteeseen.
- Katastrofin jälkeistä yhteisöä on sanottu altruistiseksi yhteisöksi: ihmiset auttavat toisiaan epäitsekkäästi
- Ryhmän solidaarisuus lisääntyy ja ulkopuolisia kohtaan vihamielisyys lisääntyy.
- Pelastutoiminta esim. onnettomuuspaikalle voi vaikeuttaa onnettomuuspaikalle kerääntyneitä ihmisiä.
- Auttamisinto vähenee, ja oman ryhmän jäseniä kohtaan alkaa herätä kielteisia tunteita.
No hay comentarios:
Publicar un comentario