Attraktio
Sosiaalipsykologinen attraktiotutkimus käsittelee läheisyyttä ihmissuhteissa. Kysymyksenä on miksi pidämme joistakin ihmisistä enemmä kuin toisista ja miten läheisyys ihmisten välillä syntyy tai jää syntymättä.
1)Liittymisen tarve
Homeostaattisen selitysmallin mukaan liittymisen tarve on himo, joka saa ihmisen tietyn aikaa yksin oltuaan hakeutumaan muiden seuraan ja seurassa riittävästi oltuaan hakeutumaan yksinäisyyteen. Esimerkiksi hädän hetkellä ihmiset hakeutuvat muiden seuraan. Evoluutiohistoria selittää tämän tekijän niin, että laumaan kuuluminen on taannut henkiinjäämisen vihollisen uhatessa.
Sosiaalisen vertailun teorian mukaan muut ihmiset auttavat vastaamaan sellaisiin kysymyksiin kuin "pitäisikö minun olla vihainen". Sosiaalinen vertailu antaa luotettavimman tuloksen verrattaessa itseä ihmisiin, joilla on samantapaisia kokemuksia.
On myös havaittu, että ihmiset pyrkivät saamaan sosiaalista tukea tilanteisiin vähentääkseen omaa ahdistustaan. (Emotionaallisen, arviomis-, tiedollisen ja välineellisen tuen avulla)
2)Yksinäisyys
Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin olo. Voi tuntea itsensä itsenäiseksi, vaikka onkin monesta ihmisistä ympäröity.
Sosiaalinen yksinäisyys: Sosiaalisten suhteiden vähäisyys, puuttuminen tai pinnallisuus. Yksilö ei tällöin ole tyytyväinen sosiaalisten suhteiden laatuun.
On tehty tutkimus, jossa ihmiset kuvastivat yksinäisyys paniikin ja avuttomuuden tunteena, masennuksena, kärsimättömyydellä ja pitkästymisellä ja itsearvostuksen laskemisella. Yksinäiseksi kokeva henkilö on usein haluton etsimään sosaalista tukea ja vertaisryhmiä. Sosiaaliset taidot voivat olla myös heikkoja tai saattavat ruostua, kun hekilö vetäytyy muiden seurasta.
On havaittu, että vuorovaikutusta sähköisten medioiden kautta on yksi tapa helpottaa yksinäisyyden tunnetta.
Jokainen koke yksinäisyyden tunnetta eri tavalla ja se vaikuttaa selviytymiseen.
3)Ystävyys
Yksinäisyys syntyy molemminpuolisen kiinnostuksen heräämisestä. Molem`pien osapuolet ovat halukkaita panostamaan suhteeseen, ottamaan toisen huomioon sekä mukauttamaan omia tekemisiään ja aikatauluja niin, että ystävyydelle jää aikaa. Sosiaalisen vaihdon teorian mukaan ihminen kokee itsensä pettyneeksi, vihaiseksi ja hyväksikäytetyksi, jos han antaa suhteessa enemmän kuin saa. Ja toisin päin henkilö voi tuntea jäävänsä kiitollisuudenvelkaan ja tuntee syyllisyyttä. Tyytyväinen suhde on tasa-arvoinen. Ystävyyden tutkiminen laboratoriossa ei ole mahdollista, mutta haastattelumenetelmät ollaan käytetty ystävyyden tutkimiseen.
Naisten ystävyys:
-kehitty usein niin, että keskustellaan ja kerrotaan asioita toiselle.
-Halaavat ja kokettavat toisiaan.
-Pyrkivät yhteisymmärykseen
Miehet:
-toisaaltaan ystävystyvät helpommin yhteisten tekemisten parissa.
-Miehet kilpailevat keskenään
4)Rakastuminen
Rakastua voi salamannopeasti, kun taas ystävyyden kehittyminen vie aikaa. Mielestäni ei voi rakastua "salamannopeasti". Mielestäni voi ihastua salamannopeasti, mutta ei rakastua. Pidän niitä erillisinä asioina. Mielestäni rakkaus muodostuu hitaasti, koska siihen vaikuttaa toisen ihmisen tunteminen ja yhteiset kokemukset.
Evoluutioteoreetikkojen mukaan rakastumisen herättämät voimakkaat tunteet johtuvat siitä, että seksuaalisella intohimolla on niin keskeinen merkitys ehmislajin jatkumisen kannalta.
Useimmiten ihmiset vetävät toisiaan puoleensa pelkän tuttuuden ja asenteiden samanlaisuuden vuoksi.
Rakkaussuhde rakentuu intohimon ja fyysisen vetovoiman tunteille. Tutkimusten mukaan sekä naisille että miehille ulkonäöllä on suuri merkitys.
Yleensä koetaan suurin piirtein lähestymään omaa tasoa vastaavaksi henkilöön = Sopivuusperaatte
5)Onnistuneet ja epäonnistuneet suhteet
Onnistuneet:
-Läheisyys
-Toisen kuunteleminen
-käsitys siitä, että koetaan oma parisuhdetta parempana.
-Luottamus siitä, että keskenäiset vaikeudet on voitettavissa.
-Positiiviset attribuutiot
-Sosiaalisen vaihdannan teoría (tasa-arvoa)
Tämän kaiken lisäksi on mielestäni tärkeätä antaa riittävästi tilaa sekä läheisyyttä ihmiselle. Me emme tietysti pystytään mainitsemaan kaikki asioita jotka vaikuttavat parisuhteen onnistumiseen, mutta se on tärkein että ymmäretään että jokainen parisuhde on yksilöllinen eikä niitä voi verrata hyvin toisiinsa.
Sitoutuminen:
-Yhteiset muistot, asiat lapset, ominaisuus
-Kokemus, että suhde tyydyttää syviä tarpeita.
-"Ei se vaihtamalla paranne"
-Suhteeseen annettu panos ei halutan heittä hukkaan.
-Kustannukset, riskit ja kannattavuus punnitaan.
-Omien arvojen pohdinta ja itsetutkistelu
-Kulttuurin vaikutus.
Suhteita on monenlaisia ja amerikkalaisen haastattelututkimuksen perusteella parisuhteet voidaan luokitella seuraavasti:
-Romanttinen ja intohimoinen suhde
-Kumppanuussuhde
-Pelisuhde
-Ystävyyssuhde
-Järkisuhde
-Riippuvuussuhde
-Pyytetön suhde
Yhdessä suhteessa voi olla monta eri ulottuvuutta ja suhteen aikana voi olla kehitysvaiheita, jossa eri ulottuvuudet painottuvat eri tavoin
Tutkimus
Amerikkalainen tutkija John M. Gottman uskoi kykenevänsä ennustamaan parisuhtien eroja heidän riitelytapansa perusteella. Hänen hypoteesinsa oli, että seuraavat tekijät ennustivat eroa:
-Karkea ja loukkaava riidan aloitus
-Etenemiskaava, joka alkaa arvostelulla, jatkuu halveksumisella, johtaa puolustautumiseen ja sitten vaikenemiseen.
-Äkillisesti alkavat syytösryöpyt, jotka saavat toisen suojautumaan.
-Jommankumman tai molempien harkintakykyä alentavat ruumiilliset reaktiot (verenpaine, hikoilu, adrenaliinin eritys)
-Epäonnistuminen riidan korjausyrityksissä-
-Huonojen muistojen esille ottaminen ajankohtaisen ongelmien lisäksi.
Tutkimukseen osallistui 650 paria, joita videoitiin 14 vrk. Gottman teki eroennusteen viiden minuutin riidelyn jälkeen. 91% ennusteista toteutuivat.
Sosiologi Heli Vaaranen on tutkinut suomalaisten nuorten aikuisten parisuhteita. Tutkimuksen mukaan sitoutuminen pelottaa nykyään monia nuoria. Siitä huolimatta he muuttavat helposti yhteen.
Yksilön omaksumat hallintakeinot ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten ero koetaan. Hyvää eroa tukee yksilön itsenäisyys ja muutoksensietokyky sekä arvoista suvaitsevaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo.
Altruismi
Miksi autamme?
Altruismi: epäitsekyys; pyyteettömyys; lähimmäisenrakkaus; toisten hyvinvoinnista välittäminen prososiaalisin teoin kuten auttamalla, yhteistyöllä, jakamisella; toisen auttaminen ilman pallkiota, itselle aiheutuvin kustannuksin tai oman edun menettämisen kustannuksella. Vastakohta egoismi.
Kuuluisa altruistinen auttaja, joka otti suuren henkilökohtaisen riskin ja käytti aikaa ja rahaa juutalaisten auttamiseen, oli teollisuusmies Oskar Schindler.
Prososiaalinen käyttäytyminen:vapaaehtoinen auttaminen, yhteistyö, pyytettömästi toisen hyväksi toimiminen ilman ammatillisia velvollisuuksia.
Usein on esitetty väite, että kaikki ihmisten toiminta on pohjimmiltaan itsekästä. Evoluution näkökulmasta epäitsekkyyttä voidaan selittää silla, että geenit pyrkivät kopioimaan itseään. Perhenjäsenten auttaminen tukee geenien selviytymistä ja lisääntymistä.
Freud katsoi, että vaikka ihmiselle saattoi kehittyä altruismisia motiiveja, itsekkäät vietit olivat kuitenkin aina perimmäisiä. Myös behaviorismin näkökulmasta ihminen toimii perimmältään itsekkäästi, välttää mielipahaa ja haittoja ja yrittää saavuttaa mielihyvää ja etuja.
Empatiateorian mukaan auttamisessa on kyse altruistisesta toiminnasta, jolla pyritään vähentämään toisen kärsimystä.
Epämukavuuden helpottamismallin mukaan empatía on epämieluisa tunne.
Auttamisen tilannetekijät
Kaupungistuminen ja toisista ihmisistä vieraantuminen johtaa täydelliseen välipitämättömyyteen muiden hyvinvoinnista. Tutkimuksien perusteella voidaan sanoa että auttamisen todennäköisyys vähenee, mitä enemmän ihmisiä on paikalla = Ohikulkijavaikutus.
Kun tulee hätätilanne auttaminen edellyttää neljän vaiheen läpikäyntiä:
-1)Huomion kiinnittäminen (Auttamisen esteena on huomion kiinnittäminen muualle tai itseen pitävällä kiirellä)
-2)Tilanteen tulkinta hätätilanteeksi (Epärvärmuus. Onko han humalassa?)
-3)Vatuun ottaminen auttamisesta (Taidon puute, pystyynkö edes auttamaan?)
-4)auttamispäätös (yleisön auttama esto "vaikutan typerältä" kustannukset ylittävät palkinnon "entä jos teen väärin?)
-5) avunanto
Jos kukaan muu ei tee mitään auttaakseen, päätellään helposti, ettei mitään todellista hätää ole = Joukkoharha. Ja koska kukaan muu ei tee mitään, tämä vahvistaa arviointiarkuutta.
Aggressiivisuus
Aggressiivisuus: taipumus purkaa vihamielisyyttä; taipumus toimia fyysisesti tai sanallisesti hyökkäävästi. Sen tarkoituksena on vahingoittaa toista fyysisesti tai psyykkisesti.
Aggressiota selittäviä teorioita
Biologiset teoriat: Perustuvat geeneihin, evoluution ja hormoneihin. Tunettu etologi Konrad Lorenz teki eläinten aggressiivisuutta käsitelleiden tutkimusten pohjalta ihmisen käyttäytymistä koskevia johtopäätöksiä. Han uskoi aggressiivisen energian kerääntyvän pitkän ajan kuluessa, kunnes jokin laukaiseva ärsyke saa sen purkautumaan hyökkäävänä käyttäytymisenä. Geneettisesti läheisillä yksilöillä on samantapainen aggressiivisuustaipumus.
Frustaatio-aggressio-teoria: kehitti John Dollardi (1939) ja Neal E.Miller. Sen mukaan frustaatio aiheuttaa aggressiota ja aggression syynä on rustraatio. Hypoteesi todennettiin rotilla, mutta ihminen reagoi turhaumaan aggression lisäksi myös muilla tavoilla.
Ne saavat aikaan negatiivisen tunnetilan, josta seuraa välitön pako- tai taistelureaktio.
Assosiaatioverkkomalli: Kuvausmalli, jonka mukaan aggresiivisuuden osatekijät aktivoivat toisiaan. Näitä osatekijöitä ovat tunne-elämykset, ilmeet ja eleet, muistot, toimintavalmiudet ja päättelykeinot. Malli soveltuu myös positiivisten tunteiden kuvaukseen. Kehittäjä Leonard Berkowitz 1990-luvulla.
Aseen näkeminen voi aiheuttaa samanlaisen virittymisen. Sitä kutsutaan asevaikutukseksi.
Sosiaalis-kognitiivisten teorioiden mukaan sosiaalinen käyttäytyminen perustuu eri tilanteisiin sopivien käyttäytymismallien representaatiohin mielessä. Aggressiiviset skriptit muotoutuvat, kun henkilö reagoi toistuvasti aggressiivisesti. Skriptiin liittyy normeja.
Aggresssiivisuutta lisäävät tilannetekijät
Alkoholi vaikuttaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Toinen joka vaikuttaa on lämpö. Lämpöhypoteesia on testattu vertailemalla lämpimien ja kylmien alueiden rikostilastoja. Lämpimillä alueilla tehdään enemmän rikoksia kuin kylmillä. Väkivaltarikoksia tehdään eniten kesä- kuin talvikuukausina ja enemmän lämpiminä kuin viileinä kesinä. Lämpötilan manipuloiminen laboratorio-oloissa ei ole antanut yhtä selkeitä tuloksia.
Yksilölliset erot aggressiivisuudessa
Osa ihmisistä on aggressiivisempia kuin toiset. Vihamielisiin attribuutioihin taipuvaiset henkilöt tulkitsevat helpommin toisen ihmisen harmia aiheuttavan käyttäytymisen tahalliseksi kuin esim. vahingoksi tai sattumaksi.
Sukupuolierot aggressiivisuudessa
Miehet käyttävät enemmän fyysistä aggressiota, jonka seurauksena rikostilastoissa on luokiteltuu enemmän miespuolisia. Sen sijaan naiset käyttävät enemmän ihmissuhteisiin manipulointi, selän takana pahan puhuminen ja ystävyyssuhteiden rikkominen aggressiivisempii. Sen lisäksi naiset heittävät usein myös tavaroita ja ottavat käyttöön enemmän sanallista aggressiota.
Aikuisten aggressiota on parempi naamioitu kuin lasten tai nuorten.
Mielestäni näitten sukupuolieroihin käyttäytymisessä liitty paljonkin ympäristö eli kasvatus ja yhteiskunta. "Naisien ei kuulu olla aggressiivisia" eikä ainakaan fyysisesti. Tämä johtaa siihen, että naiset purkautuvat aggression sitten eri tavalla. Tavalla joka on "sallittu". Ja samoin miehien kanssa. Sitä hyväksytään paljon helpommin jos miespuolisia tappelevat keskenään. Tietysti biologiset syyt vaikuttavat, mutta mielestäni eniten ympäristö.
Voidaanko aggressiivisuutta vähentää?
Yksilössä:
1)opettaa tunnistamaan aggressiviseen purkaukseen johtava prosessi.(edellyttää, että henkilö myöntä aggressiivisen käyttäytyminen)
2)Tilanteen hallinta
3)Konfliktien ratkaiseminen sosiaalisten taitojen avulla.
4)Omien impulssien hillitseminen,tunteiden ja kokemusten ilmaiseminen sanallisesti
5)Kyky katsoa tilannetta myös toisen näkökulmasta ja tuntea myötätuntoa
6)Tärkeätä muistaa, että mediaväkivalta vaikuttaa ja yrittää vähentää niiden vaikutusta mielessä
No hay comentarios:
Publicar un comentario